Marshall "Do" Applegate

Taivaan Portti (Heaven's Gate)

1997 39+1 enkeliä ufolla taivaaseen
1998 1 enkeli lisää

Taivaan Portti -ryhmä teki yrityksille kotisivuja, mitä varten se oli perustanut Higher Source (Korkeampi Lähde) -nimisen webbifirman. Time-lehti kutsui Taivaan Portin omaa kotisivua, jossa kultti selvitteli laajasti näkemyksiään Jeesuksesta ufoihin ja hallitusten salaliittoihin, ”historian hienostuneimmaksi itsemurhaviestiksi”. Kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään parikymppisten tietokonenörttien roolipelikultti, vaan 70-luvulla kadonneen ”UFO-kultin” loppunäytös.

"Kulkuneuvojen" hylkääminen

Maaliskuun 26. päivä 1997 kaksi apulaissheriffiä löysi nimettömän vihjeen perusteella 39 kuollutta lahkolaista antiseptisen siististä luksushuvilasta Rancho Santa Fe’stä, joka on hienostoalue San Diegon pohjoispuolella Kaliforniassa. Hiuksensa ajaneiden lahkolaisten ruumiit oli puettu yhdenmukaisesti mustiin housuihin, mustiin jättiteepaitoihin ja upouusiin mustiin Nike-lenkkareihin. Kasvot peitettyinä purppuranvärisellä liinalla kaikki makasivat selällään patjoilla ja kenttävuoteilla. Poliiseista näytti siltä kuin asukkaat ”olisivat nukahtaneet uneen.”

Kollektiivinen itsemurha toteutettiin kolmessa vaiheessa: 15 kultistia kuoli ensimmäisenä päivänä, 15 seuraavana ja loput yhdeksän kolmantena päivänä. Jäsenet nauttivat tappavan annoksen unilääkkeitä joko vanukkaan tai omenakastikkeen kanssa, ottivat päälle votkaryypyn ja asettuivat pitkälleen kuolemaan. Omaa vuoroaan odottavat kulttilaiset vetivät taintuneiden päähän muovipussit kuoleman nopeuttamiseksi. He myös siivosivat kuolleiden eritteet ennen seuraavan kierroksen alkua. Ennen kuin kaksi viimeistä tappoi itsensä, he siivosivat vuokratun huvilan.

Koska nämä ufouskovaiset halusivat olla avuliaita vielä kuolemansa jälkeenkin, kaikissa ruumiissa oli jokin tunnistamista helpottava lappu. Lisäksi jostain oudosta syystä jokaisella oli taskussaan viiden dollarin lasku ja vaihtorahaa, sekä pieni matkalaukku sängyn alla. Jotkut olivat asettaneet silmälasinsa vierelleen sangat huolellisesti taiteltuna.

Kuolleista 21 oli naisia, 18 miehiä. Heidän ikänsä vaihteli 26 ja 72 ikävuoden välillä. Kahdeksan miestä oli käynyt kastraatiossa, jossa heiltä oli poistettu kivekset.

Toukokuun 6. päivä 1997 kaksi elossa olevaa kultin jäsentä päätti liittyä toveriensa seuraan ennen ”laukaisuikkunan” sulkeutumista. Toinen heistä, 56-vuotias Chuck Humphrey, jäi kuitenkin eloon. Päästyään sairaalasta Humphrey avasi oman WWW-sivun (Who is Rkkody?), jossa hän arvosteli närkästyneenä psykiatria, joka oli halunnut pitää hänet sairaalassa vastoin hänen tahtoaan. Helmikuussa 1998 vapaata tahtoaan noudattava Humphrey lähti telttailemaan syrjäiseen autiomaahan Arizonassa, pukeutui jälleen mustiin, veti päähänsä muovipussin ja työnsi suuhunsa puutarhaletkun, jonka toinen pää oli kiinnitetty auton pakoputkeen. Tyttären paikalle hälyttämä poliisi löysi lapun, johon oli kirjoitettu: ”älkää elvyttäkö.”

Bo ja Peep: 70-luvun UFO-kultti

Joukkoitsemurha oli yllätys kaikille. Mutta yli kaksikymmentä vuotta aikaisemmin, syksyllä 1975, sama ryhmä oli noussut lehtiotsikoihin ”UFO-kulttina” sen jälkeen kun yli 30 ihmistä yhtäkkiä katosi Oregonissa osallistuttuaan lentävistä lautasista kertovalle luennolle. Tapaamisessa keski-ikäinen pariskunta, Bo ja Peep, saarnasi ikuisesta elämästä. He väittivät olevansa Taivaan Valtakunnan jäseniä, jotka olivat inkarnoituneet ihmisruumiisiin auttaakseen valittuja ihmisiä pääsemään olemassaolon ”Seuraavalle Tasolle” (Next Level).

Kaksikko tarjosi kitkerän reseptin pelastusta varten. Seuraajien oli hylättävä ystävänsä, perheensä, työnsä ja aineellinen omaisuutensa. Tavallisen elämän sijasta kulttilaiset kuljeskelivat ympäri Yhdysvaltoja, asuivat teltoissa ja elelivät askeettisesti. Bo ja Peep kertoivat heille, että pian koittaisi ”näytös”, jossa ufot nostaisivat heidät taivaaseen, mikäli he pystyisivät voittamaan kaikki inhimilliset tunteensa ja kiintymyksensä maallisiin asioihin. Human Individual Metamorphosis (ihmisen yksilöllinen muuntuminen) oli nimitys prosessille, jossa tulevien humanoidien kuolevaiset ihmisruumiit oli tarkoitus muuttaa tuhoutumattomiksi taivasruumiiksi.

Lyhyen julkisen toimintansa aikana totalistinen ufo-kultti kasvoi ällistyttävän nopeasti. Seitsemän kuukauden kuluttua ensimmäisestä tapaamisesta Los Angelesissa Bo ja Peep olivat houkutelleet 150 seuraajaa. Kaiken lisäksi Oregonin tapaamisen jälkeen noin 35 ihmistä päätti liittyä jälkikäteen. Useimmat liittyneistä olivat suunnilleen parikymppisiä, joskin ikähaarukka vaihteli 14 ja 58 ikävuoden välillä. Yksi heistä myi talonsa pois vain viidellä dollarilla, jotkut toiset jättivät työnsä ja jopa pienet lapsensa. Yhteydenpito entisiin läheisiin katkesi kuin leikaten. Ei siis ollut ihme, että lehdistö alkoi syyttää ufokulttia aivopesusta. Mutta mikä sai ihmiset liittymään, ja millaisia ihmisiä liittyjät olivat?

Kääntyminen ufo-kulttiin

Sosiologit Richard Balch ja David Taylor matkustelivat ryhmän jäsenten mukana 7 viikon ajan ja haastattelivat myöhemmin entisiä jäseniä. He huomasivat pian, ettei lehdistön antama kuva kultin jäsenistä aivopestyinä zombieina vastannut todellisuutta. Vaikka ryhmä antoi itsestään ulospäin yhtenäisen kuvan, ihmiset sen sisällä olivat kukin omia persooniaan, jotka etsivät totuutta ja kamppailivat epäilysten kanssa.

Usein sosiaaliset siteet näyttelevät ratkaisevaa osaa uskonnolliseen ryhmään liityttäessä. Mutta ufokultti pyrki päinvastoin eristämään jäsenet toisistaan. Itsekunkin tuli virittää itsensä omin päin suoraan psyykkiseen yhteyteen ”Seuraavan Tason” ufomestarien kanssa. Bo ja Peep nimittivät jokaiselle ihmiselle kumppanin, usein vastakkaista sukupuolta. Vaikka kumppanien tuli elää yhdessä ympäri vuorokauden, seksuaalinen suhde tai edes ystävyys ei kuulunut asiaan. Parit matkasivat omia reittejään kunnes oli aika saapua etukäteen sovitulle tapaamispaikalle.

Vaeltelevien humanoidismiopiskelijoiden kontaktit ulkopuolisiin rajoittuivat tilanteisiin, joissa pyydettiin apua. Pysyäkseen hengissä ja liikkeessä he kerjäsivät ruokaa, bensiiniä ja rahaa kaupoista ja kirkoista. Yleensä he eivät kertoneet, keitä he olivat. Julkisissa tapaamisissa ei pyritty mihinkään herätyskokouksen tunnelmaan. Yleisölle vain kerrottiin sanoma, minkä jälkeen kuuntelijat saivat esittää kysymyksiä. Niihin vastattiin usein niin stereotyyppisesti, että vastaukset kuulostivat nauhoitetuilta. Mitään rituaaleja kultti ei harrastanut.

Kuukausi Oregonin tapaamisen jälkeen Bo ja Peep päättivät yhtäkkiä häipyä omille teilleen. He olivat pelästyneet kun oli paljastunut, että ryhmään oli soluttautunut kaksi miestä, jotka toivoivat löytävänsä Oregonissa liittyneen ystävänsä. Johtajat kertoivat palaavansa juuri ennen avaruusaluksien saapumista mutta eivät ilmoittaneet mitään päivämäärää, ja monet jäsenet eivät heitä sen koommin nähneetkään.

Jopa ilman Bo & Peep’ä julkiset tapaamiset tuottivat pilkan ja naurun lisäksi joitakin uusia jäseniä. Kultin poikkeuksellinen eleettömyys värväämistilanteessa jatkui silloinkin, kun joku yleisön joukosta oli innostunut sanomasta ja halusi liittyä. Hän ei suinkaan saanut osakseen samanlaista yli-innostunutta empatiaa kuten yleensä kulteissa, vaan ainoastaan tiedon siitä, missä seuraava tapaaminen pidettäisiin. Koska tapaamisissa ei ollut mitään aivopesuun tai ”henkiseen kontrolliin” viittaavaa, syytä kultin menestykseen täytyy etsiä jäsenistä itsestään.

Totuudenetsijän syndrooma

Useimmat Bo & Peep’n seuraajista kuvailivat itseään totuudenetsijöiksi (spiritual seekers). Totuudenetsijät jakavat yhteisen metafyysisen maailmankuvan, jossa jälleensyntymät, henkiolennot, selvännäkö ja telepatia, avaruusolioiden vierailu maapallolla ja yli-ihmisiksi kehittyneet Mestarit ovat itsestäänselvyyksiä. Maailmankuva kehittyi viime vuosisadan lopulla teosofisissa liikkeissä, ja ufot siihen liitettiin 50-luvun tieteiselokuvien vaikutuksesta. Suvaitsevasti eri uskontoihin suhtautuvat totuudenetsijät pitävät usein itseään Bo & Peep’n tapaan aitoina kristittyinä, jotka ymmärtävät Raamatun todellisen sanoman selkeämmin kuin ahtaisiin dogmeihin tarttuneet kirkkokristityt:

"...sanoma vetosi minun kristilliseen perintööni, koska siinä selitettiin kristinuskoa nykyaikaisilla käsitteillä. Esimerkiksi Maria oli nostettu ylös avaruusalukseen, jossa hänet oli hedelmöitetty neitseellisesti. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, selitys tuntui paremmalta kuin pelkät puheet neitseellisestä syntymisestä. Se oli ikään kuin teknistä... Siinä oli jotain kouriintuntuvaa." (ex-jäsen dokumentissa Kuolema taivaan portilla, MTV3 1998)

Usein totuudenetsijät lukevat innokkaasti okkulttista kirjallisuutta ja kohdatessaan sopivan samoista asioista kiinnostuneen ryhmän liittyvät siihen. Toinen tie alkaa psyykkisestä elämyksestä, esimerkiksi ruumiista poistumisen kokemuksesta, ja johtaa selityksen etsimiseen okkulttisesta kirjallisuudesta ja siitä edelleen hengenheimolaisten etsimiseen.

Henkinen kasvu (personal growth) on totuudenetsijän motto. Hän näkee elämän kouluna, jossa tarkoituksena on ”kasvaa henkisesti” kohti jonkinlaista puhtautta ja yli-ihmisyyttä. Kasvu merkitsee maallisten intohimojen ja kiintymyksen kohteiden vähittäistä kuolemista etsijän mielessä; tilalle tulee harmonia ja sopusointu. Jotkut etsijöistä odottavat saavansa jonakin päivänä yliluonnollisia kykyjä, kuten menneisyyteen ja tulevaisuuteen näkeminen, sekä kuolemattoman valoruumiin.

Kristillisen synnin käsitteen tapaan ilmaisu ”henkinen kasvu” voi kattaa minkä tahansa kriisin. Elämä nähdään loputtomana sarjana ”kasvukokemuksia”. Olivatpa jäsenet menettäneet miten paljon tahansa lähtiessään seuraamaan Bo’ta ja Peep’ä, jokainen heistä kuvaili haastattelijoille jäsenyyttään hyväksi kasvukokemukseksi!

Amerikassa totuudenetsijät vertaavat usein päämääräänsä vuorenhuipuksi, jonne vie monia polkuja. Totuuden etsiminen on siis individualistinen prosessi, jokaisen etsijän oma projekti. Avoimuus johtaa usein totuuden etsijän ongelmaan: mitä enemmän etsin, sitä enemmän kysymyksiä minulla on. Henkisen vuoren huippu on jatkuvasti etääntyvä päämäärä, kiipeilijä näkee sen katoavan pilviin yläpuolellaan oli hän kuinka kehittynyt hyvänsä.

Etsijän maailmankuvaan kuuluu vakaa käsitys siitä, että kaikella on tarkoituksensa. Asiat menevät niin kuin menevät koska niiden kuuluu mennä niin, ja totuudenetsijän työ on etsiä jokapäiväisistä tapahtumista salattuja merkityksiä, jotka paljastaisivat hänen roolinsa kosmisessa suunnitelmassa. Näistä syistä hän on ymmärrettävästi avoin metafyysisille opettajille, ”guruille”, jotka voivat tuoda jotain selvyyttä hämärään viittausten ja ”salatun viisauden” maailmaan, jossa etsijä joutuu elämään, ja sitä kautta nopeuttaa hänen henkistä kasvuaan. Guru käyttää usein hyväkseen totuudenetsijän epävarmuutta pitääkseen yllä auktoriteettiaan. Taitava opettaja pystyy tehokkaasti vaimentamaan oppilaan epäilyt selittämällä, että hänen oppilaansa pystyvät ymmärtämään hänen epäselvät opetuksensa oman henkisen kehityksen tasonsa mukaisesti. Kuten hovimiehet ja kyläläiset sadussa ”Keisarin uudet vaatteet”, harva oppilas uskaltaa ottaa riskin tietämättömyytensä paljastumisesta moisen salatun tiedon mestarin edessä.

Bo ja Peep olivat opettajia yli-inhimilliseltä tasolta ja vertasivat seuraajiaan viimeisen luokan oppilaisiin, jotka olivat pian valmiit ”valmistumaan planeetaltaan” kehityttyään niin pitkälle kuin oli mahdollista kehittyä ihmisen muodossa. Oppilaiden itsetuntoa hiveli väite, että muu osa ihmiskunnasta ei voinut ymmärtää tätä sanomaa, koska se oli vielä alemmilla luokka-asteilla.

Ufo-kulttiin liittyvien äkillinen päätös seurata näitä kahta Mestaria oli siis looginen jatko heidän henkiselle etsinnälleen. Vaikka liittyminen oli radikaali teko, jäsenet eivät liittyneet kulttiin sen takia, että heidät oli aivopesty. He liittyivät koska halusivat ottaa selvää siitä, mitä Bo & Peep’llä oli tarjottavana.

Uudelleenorganisointi ja sosiaalinen kontrolli

Ryhmässä ei alkuvaiheessa ollut virallisia sääntöjä, mutta Bo ja Peep olivat antaneet joitakin ohjeita (guidelines), joita noudattamalla olisi helpompi voittaa kiintymys inhimilliseen tasoon. Jotkut ohjeet tähtäsivät ulkopuolisen maailman vaikutuksen eliminoimiseen: älä lue sanomalehtiä tai katso TV:tä, älä soita vanhemmillesi, älä vieraile vanhojen ystäviesi luona, älä ota kyytiin liftareita. Toisien ohjeiden tarkoitus oli tehdä ero vanhoihin tapoihin ja identiteettiin: Lopeta huumeiden käyttö, muuta nimesi, aja partasi, heitä vanhaa itseäsi symboloivat vaatteet ja korut pois. Jäsenten ystävyyssuhteita rajoitettiin: ei seksiä, ei inhimillisen tason ystävyyssuhteita, ei seurustelua inhimillisellä tasolla.

Bo'n ja Peep'n katoamisen jälkeen ryhmät hajosivat nopeasti. Helmikuuhun 1976 mennessä ainakin puolet kultin jäsenistä oli häipynyt omille teilleen. Ufo-kultti näytti jääneen vain lyhyeksi tähdenlennoksi, josta lehdistökään ei ollut enää kiinnostunut.

Mutta sitten Bo ja Peep palasivat takaisin. Aikaisemmin löyhästi toimineen ja uusia jäseniä etsineen ryhmän toiminta muuttui kuitenkin dramaattisesti pian sen jälkeen, kun Bo nousi kesken julkisen tapaamisen seisomaan ja ilmoitti, että ”ovet seuraavalle tasolle on suljettu”. Ne jotka jo olivat ryhmässä tiesivät nyt, että maailman miljardeista ihmisistä vain vajaat sata oli havaittu kelvollisiksi nousemaan Seuraavaan Valtakuntaan.

Kesällä 1976 Bo ja Peep veivät laumansa syrjäiselle leirille Wyomingin vuoristoon. Heti aluksi he ilmoittivat, että ”näytös” oli peruutettu: heidän seuraajansa olivat käyttäneet liikaa energiaansa miettiessään näytöstä eivätkä olleet kehittäneet itseään tarpeeksi, jotta olisivat kelvollisia Seuraavalle Tasolle. Tärkeintä ei ollut päästä pois planeetalta, vaan oppia palvelemaan Seuraavaa Tasoa (jonka edustajat olivat Bo ja Peep).

Jäsenet alkoivat käyttää identtisiä univormuja, jotka peittivät yksilölliset erot ja huput estivät ilmehtimisen hiljaisuuden aikana. Yksilöllinen käytös hävitettiin rutiineilla, joissa kaikki tehtiin tarkasti määräysten mukaan. Vuosina 1975-1988 jäsenenä ollut Michael Conyers kertoo, kuinka aiemmin vapaasti toiminut ryhmä muutettiin ”luokaksi”, jossa ei suvaittu mitään yksilöllisiä pyrkimyksiä:

"Sääntöjä ja määräyksiä oli loputtomasti - - Parranajoonkin oli tarkat säännöt. Veistä ei saanut liikuttaa ylöspäin vaan aina alaspäin suuntautuvin liikkein." (Kuolema taivaan portilla MTV3 1998)

Leirivaihe loppui kun Bo ja Peep saivat äkkiä paljon rahaa käyttöönsä kahden jäsenen saadessa huomattavat perinnöt. Ryhmä siirtyi asumaan vuokrataloihin, joissa jatkettiin piileskelevää elämäntyyliä. Kultit olivat Jonestownin tapahtumien jälkeen huonossa huudossa ja Bo pelkäsi julkisuutta. Lisäksi kaksikko uskoi, että ”luciferilaisten” harhaan johdattamat kristityt halusivat tappaa heidät, koska he saarnasivat todellisesta Taivasten Valtakunnasta.

Talot olivat ”avaruusaluksia”, joissa noudatettiin minuutin tarkkaa aikataulua. Esimerkiksi kylpy täsmälleen kello 5.57, vitamiinipillerin otto 6.36 jne. Ne jotka eivät käyneet kuukausiin kertaakaan ulkona menettivät ajantajunsa. Eräs nainen kertoi, että ainoa tapa millä hän sai tietää ulkona vallitsevan sään oli mennä katsomaan kattoikkunasta, jota ei ollut peitetty. Jäsenet tarkkailivat toisiaan ja heidän oli kirjoitettava yksityiskohtaisesti tunteistaan ja ajatuksistaan ”Henkilistaan”, joka annettiin johtajille. Määräyksiä noudatettiin kuitenkin melko innokkaasti, koska kaikki halusivat kehittyä nopeasti ja muuttaa käytöstään. Jäsenet ajattelivat, että ilman ulkopuolista valvontaa he eivät huomaisi omia heikkouksiaan. Pahin rangaistus oli sulkeminen ryhmän ulkopuolelle. Samoihin arvoihin uskovat jäsenet tunsivat ilmeisesti aitoa kiintymystä toisiaan kohtaan henkisellä tasolla, mutta maallisempien tunteiden tukahduttaminen tuotti ahdistusta. Vuosina 1975-1991 mukana ollut Lee Ann Wolfe kuvailee tuntemuksiaan:

"Oli aikoja jolloin olisin halunnut sulkeutua kylpyhuoneeseen ja hakata päätäni seinään. Olin niin vihainen itselleni koska en ollut täydellinen. Aloin epäillä Do’n puheita, en sitä mitä hän oli. Uskoin kyllä että hän on aito ja uskoi itse oppeihinsa, mutta minä en ollut enää onnellinen. Olin vajonnut itseinhon syövereihin. En ollut onnistunut kehittymään Seuraavalle Tasolle Ihmisen Yläpuolella. Minua painoi häpeän ja syyllisyyden raskas taakka." (”Kuolema taivaan portilla”, MTV3 1998)

Musiikinopettaja, sairaanhoitaja ja Ilmestyskirjan avaruusalus

Avaruusolennot Bo ja Peep, myöhemmin ”Do ja Ti”, tunnettiin ennen messiaanista tehtäväänsä Marshall Herff Applewhite ja Bonnie Lu Nettles -nimisinä teksasilaisina. Herff oli musiikinopettaja, ja Bonnie työskenteli sairaanhoitajana Houstonin sairaalassa. Vaikka Bonnie oli kasvatettu baptistiksi, hän oli Houstonin Teosofisen Seuran jäsen ja kuului ryhmään, joka kanavoi viestejä ruumiittomilta henkiolennoilta. Herff oli presbyteeripapin poika, joka oli opiskellut tullakseen itsekin papiksi, mutta suorittikin myöhemmin tutkinnon musiikissa Coloradon yliopistossa.

Herff johti St. Thomasin yliopistossa Fine Arts -ohjelmaa. Hänen musikaalinsa tuottivat yliopistolle rahaa ja saivat haltioituneita arvosteluja Houstonin sanomalehdissä. Menestyksestä huolimatta Herff ei ollut onnellinen. Hänet oli kasvatettu ympäristössä, jossa homoseksuaalisuutta pidettiin sekä syntinä että sairautena. Hän oli mennyt naimisiin kuten kunnon miehen odotettiin tekevän ja saanut kaksi lasta. Silti hänellä oli useita homoseksuaalisia suhteita. Hän tunsi syyllisyyttä kaksoiselämästään ja tunnusti rakastajalleen kaipaavansa läheistä platonista ihmissuhdetta, jossa hän voisi kehittää kykyjään ilman seksuaalisia sotkuja. Turhautuneena hän erosi vaimostaan kykenemättä hyväksymään sen enempää homoseksuaalista kuin heteroseksuaalistakaan identiteettiä.

Vuonna 1970 Herff’n ura musiikinopettajana tuhoutui äkillisesti skandaalissa, joka syntyi kun paljastui että hänellä oli ollut suhde oppilaansa kanssa. Hänen ystävänsä kertoivat hänen olleen katkera, hämmentynyt ja syvästi masentunut. Pian hän alkoi myös kuulla ääniä, mikä vain lisäsi hänen hämmennystään.

1972 Bonnie ja Herff tapasivat sattumalta sairaalassa, jossa Bonnie oli töissä. Kaksikosta tuli erottamaton. Bonnie oli se platoninen ”auttaja”, jota Herff oli kaivannut koko ikänsä. Nainen johdatti hänet ”metafysiikan” maailmaan (nykyisin sanottaisiin New Age -). Myöhemmin samana vuonna he perustivat lyhyeksi aikaa Kristillisten Taiteiden Keskuksen, jossa Bonnie piti kursseja astrologiasta, mystiikasta ja teosofiasta Herff’n opettaessa esittäviä taiteita. Vähitellen pari vetäytyi ystäviensä parista omaan visioiden täyttämään yksityismaailmaansa, jossa avaruusolennot yllyttivät heitä hylkäämään maalliset päämäärät.

1973 Herff sai ilmestyksen Oregonissa: Bonnie ja Herff olivat kaksi todistajaa, jotka mainittiin Johanneksen Ilmestyksen luvussa 11. Levitettyään Jumalan sanaa heidät tultaisiin surmaamaan ja heidän ruumiinsa viruisivat kadulla kolme ja puoli päivää. Sitten heidät herätettäisiin henkiin ja nostettaisiin taivaaseen ”pilvessä” (Ilm. 11:12). Pariskunta uskoi, että pilvi tarkoitti avaruusalusta.

Keväällä 1975 he saivat ensimmäiset seuraajansa Los Angelesissa, jossa Clarence Klug -niminen ”metafysiikan opettaja” pyysi heitä puhumaan oppilailleen. Clarence ja 23 muuta päättivät muodostaa ryhmän, jolla ei ollut sen kummempaa nimeä. Herff ja Bonnie alkoivat kutsua itseään nimillä Bo ja Peep. He jakoivat ryhmän platonisessa suhteessa eläviin pareihin, jotka auttaisivat toisiaan virittäytymään Seuraavalle Tasolle aivan kuten he itsekin olivat tehneet. Kultti, joka 22 vuoden kuluttua johtaisi kolmenkymmenenyhdeksän ihmisen joukkoitsemurhaan, oli syntynyt. Entinen jäsen Michael Conyers arvioi kultin synnyn pohjimmaiseksi syyksi inhimillisen ristiriidan:

"Hän ei hyväksynyt homoseksuaalisuuttaan. Hän kätki sen osan itsestään jota ei voinut sietää ja rakensi myytin sen ympärille." (Kuolema taivaan portilla, MTV 3 1998)

Piilottelu loppuu

Taivaan Portin kotisivuKulttiin liittyneiden nuorten vanhemmat eivät kuulleet lapsistaan mitään seitsemään vuoteen. Mutta vuonna 1983 monet jäsenistä tulivat yllättäen käymään kotonaan äitienpäivänä. Yksi äideistä oli yllättynyt siitä, että hänen huumeita käyttäneestä pojastaan oli kasvanut kypsä, huomaavainen ja mukava aikuinen mies. Poika viipyi kotona kaksi viikkoa, auttoi kotitöissä, tapasi vanhoja ystäviä ja lähti sitten tiehensä ilmoittaen ottavansa yhteyttä joskus (poika kuoli vuoden 1997 joukkoitsemurhassa). Vierailujen aikana jäsenet vihjasivat opettelevansa tietokoneiden käyttöä ja kokeilevansa erilaisia dieettejä, mutta muuten he eivät paljastaneet mitään ryhmästä ja sen arkipäivästä.

Peep/Ti kuoli syöpään vuonna 1985. Kuolema asetti kyseenalaiseksi alkuperäisen idean, jossa luokan jäsenet nousevat avaruusaluksiin fyysisissä ruumiissaan (raamatullinen ruumiin ylösnousemus), ja oli kenties alkusysäys kohti joukkoitsemurhaa. Julkisesti Do puhui kumppanistaan kuin tämä olisi yhä elossa. Ti oli vain ”jättänyt kulkuneuvonsa”, koska hänen työnsä täällä oli loppunut. Do oli lähettänyt Ti’n tyttärelle nauhan, jossa hän oli selittänyt mitä oli tapahtunut. Ryhmän tunteilun kieltävistä opeista huolimatta Do oli vaikuttanut itkeneen nauhalla puhuessaan Ti’stä.

Ti'n kuoleman jälkeen kaksi jäsentä vei hänen ainoan omaisuutensa hänen tyttärelleen. Kaikki nämä vuodet ”inhimillisen tason yläpuolelle” kohonnut nainen oli kuljettanut mukanaan nallekarhua.

Do ratkaisi hankalat viettiongelmat käymällä kirurgin pakeilla, jossa häneltä kastroitiin kivekset pois. Seitsemän muutakin miestä suostui samaan järjestelyyn, vaikka erään entisen jäsenen mukaan kastraatio oli asia, johon ei mitenkään innokkaasti rynnätty.

Kaksikon metamorfinen luokka oli vuosien kuluessa kutistunut pariinkymmeneen uskolliseen. Johtajat olivat lähettäneet joukon hankalia ihmisiä pois, jotta nämä eivät häiritsisi toisten omistautumista. Monet luopujat uskoivat edelleen opettajiensa sanomaan, mutta kyllästyivät yksitoikkoiseen elämään yhteisössä. Ikääntyminen, kumppanin kuolema, oppilaiden määrän uhkaava hupeneminen ja Jonestownin jälkeisen kulttihysterian laantuminen saattoivat olla syitä, jotka saivat Do’n uskaltautumaan ulos kaapista kertomaan viestiään maailmalle.

Vuodesta 1988 alkaen Do ja hänen luokkansa yrittivät useaan otteeseen levittää sanomaansa julkisuuteen, mutta vain muutama ihminen otti onkeensa. Näistäkin useimmat olivat ”kadonneita lampaita”, jotka muistivat vanhan mestarinsa ja ottivat yhteyttä.

Syksyllä 1995 Taivaan Portti hoksasi uuden median mahdollisuudet ja lähetti julkilausumiaan Internetin World Wide Webiin ja UseNet -uutisryhmiin. Do kertoi, että Taivaan Valtakunta hankkii kansalaisensa viljelemällä näitä avaruuden puutarhoissa, joista yksi on maa. Hän oli viimeinen Taivaan Valtakunnan lähettämä avaruusolento (edellinen oli Jeesus), joka oli tullut korjaamaan satoa. Mutta jälleen kerran Do saattoi vain todeta alakuloisesti, että

"...äänekkäimpiä olivat ivan tai vihamielisyyden, tai molempien, ilmaukset - niin pian tuomitsemassa sen, mitä he eivät ymmärtäneet. Tämä oli meille merkki ruveta valmistelemaan paluutamme ”kotiin”. Rikkaruohot ovat ottaneet vallan puutarhassa ja todella pilanneet sen korjauskelvottomaksi - on tullut aika laittaa sivilisaatio kierrätykseen - ”kääntää maa”. "(Overview of Present Mission, April 1996)

1997: komeetta Hale-Bopp ja huvittelua Las Vegasissa

Komeetta Hale-Bopp nostatti vanhat esoteeriset höpinät ja keskiajan taikauskon uuteen kukoistukseen lähestyessään aurinkoa syksyllä 1996. Julkisuuden kasvaessa pyrstötähden toinen löytäjä, Alan Hale, alkoi saada viestejä ihmisiltä, joiden mielestä avaruudessa kiitävä likainen jäämöykky oli Jumalan enkeli, tai jopa itse Jumala. Aivan kuten ennen vanhaan komeetta tulkittiin myös lopun aikojen enteeksi. Jotkut väittivät kivenkovaan, että komeetan liepeillä kierteli valtava ”muukalaisten emoalus”.

Do uskoi, että komeetta oli odotettu merkki: ”Ti” miehistöineen tulisi korjaamaan sadon avaruusaluksellaan ja kuljettaisi metamorfisen luokan oppilaat Seuraavalle Tasolle, kirjaimelliseen Taivaaseen jossakin Hevosenpäänsumun tienoilla.

Kultin jäsenet aloittivat valmistelut ”säiliöidensä” tai ”kulkuneuvojensa” hylkäämiseksi. Ennen lähtöä he päättivät vielä hiukan huvitella. Ryhmä matkusti Las Vegasiin, jossa he oleskelivat Stratosphere-hotellissa. Tulevat avaruusmatkailijat kokeilivat hotellin katolle sijoitettua Space Shot-laitetta, jossa istuskelijat ammutaan korkean tornin huipulle ja pudotetaan alas (kokeilkaa Linnanmäellä!). Viikkoa myöhemmin he menivät katsomaan Tähtien Sota -trilogian kaikki kolme elokuvaa, vierailivat San Diegon villieläinpuistossa ja Sea Worldissa, jossa on delfiiniesityksiä ja akvaarioita.

Ryhmä kuvasi videolle hyvästijättönsä. Joidenkin oli vaikea puhua, mutta monet jäsenet näyttävät hyvin tyytyväisiltä ja innostuneilta. Onnellinen joukkio tuo mieleeni pienet lapset suitsuttaessaan ylistystä opettajalleen:

"Olen hyvin innoissani ajatellessani, että me lopulta pääsemme lähtemään täältä yhdessä. Olemme tehneet ankarasti työtä ja haluamme osoittaa Vanhemmille Jäsenille, että olemme heidän uhraustensa arvoisia." (Kuolema... MTV3 1998)

Ryhmä kokoontui syömään viimeisen maanpäällisen lounaansa Marie Callanderin paikassa, jossa jokainen jäsen söi samanlaisen annoksen salaattia, kanapiirasta ja juustokakkua. Seuraavana päivänä he aloittivat itsemurhat.

Huolehtivaiset humanoidioppilaat olivat myös vakuuttaneet itsensä siltä varalta, että vihamieliset avaruusmuukalaiset kaappaisivat heidät alukseensa, tunkeutuisivat heidän sisälleen tai tappaisivat heidät. Vakuutusyhtiö ei joutunut maksamaan korvauksia.

Kirjallisuutta ja linkkejä

Parhaan kuvan ufo-kultin kehityksestä saa Robert Balchin artikkelista ”Waiting for the Ships...” (1995). Analyysi ”Totuudenetsijän syndroomasta” on peräisin Balchin ja Taylorin artikkelista (1977). Heaven’s Gaten oma kotisivu World Wide Webissä kertoo ryhmän uskomuksista ja sen yrityksistä saada sanomansa julkisuuteen.

© Pekka Lähteenaro www.lahteenaro.net